Tiedeyhteisössä kritiikittömyys yleistä
Kissantappokeskusteluun osallistuvalla tutkijalla Taina Kinnusella on kovin ruusuinen kuva tieteen ja tiedeyhteisön etiikasta (HS 1. 6.).
Tutkija, joka suhtautuisi työhönsä "yhtä kritiikittömästi" kuin Teemu Mäki puolustajineen, muka lentäisi kuppikuntineen armotta ulos tiedeyhteisöstä.
Tosiasiassa ihmistieteissä Suomessa ei ole olemassa mitään "tieteen etiikkaa", joka velvoittaisi tutkijoita.
Tutkijan ja tutkimuskohteen valtasuhdetta on problematisoitu sen verran paljon, että sen esittäminen Taina Kinnusen tapaan ongelmattomana ja eettisesti puhtaana on käsittämätöntä.
Ihmistieteellinen kohteeksi alistaminen ja esineellistäminen tutkijan itsevaltaisen auktoriteetin rakentamisen nimissä ei ole edes poikkeus vaan sääntö sellaisessa tutkimuksessa, joka kategorioimalla ja leimaamalla pakottaa tutkimuskohteena olevat ihmiset ja heidän elämänkokemuksensa hallintaansa ja typistää ja silpoo ne arvovaltaisilla selityksillään.
Tiedeyhteisö on täynnä narsistisesti häiriintyneitä tutkijoita, jotka eivät siedä, ymmärrä eivätkä kykene vastaanottamaan minkäänlaista työhönsä kohdistuvaa kritiikkiä.
Kiiltävimmät kannukset tieteen kenttätaisteluissa hankitaan tällä asenteella, jokaisen mahdollisen kriitikon kylmäverisellä vaientamisella.
Harva tutkija viitsisi tai edes kykenisi sen sijaan sellaiseen itsekriittiseen työnsä ja tieteensä puolustukseen kuin Teemu Mäki kirjoituksessaan taiteen tehtävistä (HS 30. 5.).
Tieteentekijöillä ei ole mitään varaa röyhistellä rintaansa tieteen eettisyydellä ja tiedeyhteisön moraalin tilalla mihinkään suuntaan.
Helena Saarikoski
tutkija
Helsinki
Leena Krohnin kotisivulle * blog: keskustelun anatomiaa * lehtileikkeitä * web-keskusteluja