Helsingin Sanomien mielipidesivulla on moitittu professori Helena Sederholmin ansiokasta kirjoitusta (8. 6.) taiteen ymmärtämisestä.
Väitetään, ettei taiteellista kokemusta voi opettaa. Ei tieteenkään.
Ei missään oppilaitoksessa opeteta kokemusta. Mutta näkemyksiä, asioiden hahmottamista mahdollisimman monelta näkökulmalta, opetetaan. Tätä ei kouluttamaton ole saanut.
Lukemalla voi kylläkin ammentaa paljon tietoa, mutta siinä lukija on kirjoittajan armoilla, eikä pääse argumentoimaan.
Kun on hyvä pohjatieto, on paljon helpompaa kasvattaa kokemusta ja syventää tietämystä.
Taide ei ole sama asia kuin mieltymys tai pitäminen.
Jos auringonlaskua maalaa kirpputorilla, se voi olla kaunis ja moni voi pitää sitä hienona tauluna, mutta se ei tee vielä taulusta taidetta. Se on kaunis aikaansaannos, se on taulu. Taiteelliseksi kokonaisuudeksi sen voi määritellä ainoastaan asiantuntija tai useampi asiantuntija yhdessä.
Meitä maallikkoasiantuntijoita on paljon.
Monella on näkemystä ja kokemusta vaikka kuinka paljon, mutta onko meillä todellista tietoa?
Mikä tekee jostakin todellisen taiteellisen luomuksen – kuka sen määrittelisi ellei asiantuntija?
Göran Johansson
Vantaa
Leena Krohnin kotisivulle * blog: keskustelun anatomiaa * lehtileikkeitä * web-keskusteluja