* lehtileikkeitä * blog
| Takaisin |
Taidetta ja propagandaa
sunnuntai toukokuu 30, @09:08, Mikael Böök
Eräs kuvataiteilija astui komeasti esiin maan suurimmassa sanomalehdessä.
"Taiteen tärkein tehtävä on olla filosofista, poliittista ja yhteiskuntakriittistä pohdiskelua", eräs kuvataiteilija julisti (Teemu Mäki, HeSa 30.5.)
Tästä teemme sen johtopäätöksen, että tärkeintä taiteessa on olla jotakin muuta kuin taidetta. Jotta taide olisi tärkeätä, sen tulisi olla filosofiaa, politiikka ja yhteiskuntakritiikkiä.
Sanoisin mielelläni, että taiteen tärkein tehtävä on olla taidetta, ellei kaikkein tärkeimmästä puhuminen kuulostaisi niin suurelliselta.
Voimme kysyä niin kuin Gramsci: Mikä taiteessa on kiinnostavaa? Ja vastata: Taide kiinnostaa koska ihminen tarvitsee taidetta. Taide siis on kiinnostava itsessään.
"Joskus arvoista keskustellaan myös teoilla", kuvataiteilija väittää ja vertaa omaa taannoista eläinrääkkäystään turkistarhaiskuihin. Jälkimmäisten tekijöistä hän toteaa: "Heidän moraaliaan ei tarvitse hyväksyä, mutta heidän kykyään ilmaista moraalinen vakaumuksensa ja käyttää konkreettisia tekoja vertauskuvina ei voi kiistää".
Kas kun minusta kuvataiteilija kääntää kaiken päälaelleen.
Vika ei ole turkistarha-aktivistien moraalisessa vakaumuksessa vaan tavassa jolla he sen ilmaisevat, ts. heidän ilmaisukyvyssään. Turkistarhaiskujen vertauskuvallinen merkitys on siinä, että ne toimivat itseään vastaan.
Kuvataiteilija sen sijaan osaa hyödyntää "konkreettista tekoaan". Hän tekee propagandaa taiteen varjolla.
Rääkkäys pysyy silti rääkkäyksenä ja taideteokset taiteena.
Muilta osin kuvataiteilijan artikkeli toistaa ja mukailee
taiteilijajärjestöjen ohjelmia ja kannanottoja, joihin monen
taiteilijajärjestöihin kuulumattomankin ihmisen - esim. allekirjoittaneen
- on helppo yhtyä.
Leena Krohnin kotisivulle * blog: keskustelun anatomiaa * lehtileikkeitä * web-keskusteluja