Teemu Mäki ja kosmetiikkateollisuus
sunnuntai toukokuu 09, @10:41, Richard Järnefelt
Mäen tekemisiä voi verrata lähinnä kosmetiikkateollisuuden tapaan käyttää eläimiä testeissään.
Taiteilijaksi itseään kutsuva Teemu Mäki perusteli Helsingin Sanomissa 28.4.2004 videoteostaan, johon sisältyy myös surullisen kuuluisa kissantappokohtaus mm. sillä, että tapetaanhan eläimiä muihinkin tarkoituksiin.
Tarkoituksella ja tarkoituksella on silti eroa. Syöminen on elämän säilyttämisen kannalta välttämätöntä, samoin jotkut lääkinnälliset toimenpiteet. Taide ei ole millään tavalla elämisen kannalta välttämätöntä. Mäen tekemisiä voi verrata lähinnä kosmetiikkateollisuuden tapaan käyttää eläimiä testeissään, ja nekin teot ovat vuosi vuodelta olleet onneksi vähenemässä.
Mäen glorifioiminen osoittaa sen, että ei ymmärretä, mikä on pahan ja hyvän ero. Luullaan, että kaikki, mitä joku ”taiteilija” vain keksii tehdä, on taidetta, ja sitä kautta sallittua. Suvaitsevaisuuden ei pitäisi tarkoittaa aivan kaiken suvaitsemista. Jossakin menee raja, ja terveellä ihmisellä se raja on nyt juuri tässä.
Fundamentalistiksi leimaaminen näyttääkin nykyään olevan yhtä käytetty tapa negatoida jonkun mielipiteet kuin ennen vanhaan oli hereetikoksi syyttäminen. Taiteen ”vapauden” puolustajat eivät kuitenkaan näe metsää puilta sikäli, että he sivuuttavat koko ajan tarkoituksella asiassa kaikista olennaisimman, joka on tappamisen väittäminen taiteeksi.
Mielestäni ei ole väärin puolustaa hyvyyttä, välittämistä, toisen elollisen olennon kunnioittamista jne. Ne ovat mielestäni tärkeämpiä asioita kuin se, saako kuvataide tukea vaiko ei, ja onko jollakin taiteilijalla rajaton ilmaisun vapaus vaiko ei. Yhteiskunta ei pysy pystyssä ollenkaan, jos kuvataiteen tukea tai taiteilijan rikollista vapautta aletaan pitää tärkeämpänä asiana kuin perustavampia, elämää suojelevia arvoja.
Väitetään, että jotkut olisivat uhanneet Mäen tai hänen tyttärensä henkeä, tai Kiasman väen henkeä. - - - Jos näin on, tokihan he tekevät samalla tavalla väärin kuin Mäkikin.
Vastuu tapahtumista ei ole niiden, jotka ovat heränneet vaatimaan taiteen teolta moraalia ja yleisten arvojen kunnioittamista. Vastuu on sen sijaan Mäellä itsellään ja ao. taidetoimikunnalla.
"Kyllä kansa tietää", niin kuin Veikko Vennamo aikoinaan sanoi, ja tässäkin tapauksessa kansan spontaani reaktio on hyvin paljastanut sen, miten kaukana ihmisten elämän todellisista arvoista ja arvostuksista ovat olleet pienen taiteilijaeliitin kuvitelmat omasta arvostaan ja omista oikeuksistaan. Niiden kuvitelmien on aika murtua!
Populismi on oikein ymmärrettynä kunnioitettava arvio, ei loukkaava. Mitä vikaa on siinä, jos välittää kansan enemmistön mielipiteistä, ja jos yrittää auttaa, että oikeus ja totuus toteutuisi?
Richard Järnefelt
tutkija, pianisti
Helsinki
Leena Krohnin kotisivulle *
blog: keskustelun anatomiaa *
lehtileikkeitä *
web-keskusteluja
