Keskustelun anatomiaa - taiteesta, moraalista ja kulttuuripolitiikasta

Johdanto: Erään keskustelun anatomia , kirj. Pertti Lassila teoksessa Todistajan katse (WSOY 1992)

* lehtileikkeitä * blog

Takaisin

Fundamentalismia ja taidetta
perjantai toukokuu 07, @06:17, Leena Krohn


Mustekala.info-sivullaan Irmeli Hautamäki kirjoittaa otsikolla Fundamentalismia ja taidetta 6.5. 2004:


 

" Internet on ihmeellinen väline. Mustekala on uinut Tyynen meren rannikolle Etelä-Kaliforniaan, mutta verkostot ulottuvat tänne asti.
Suomessa käydään taas pohjaanpalanutta kissavideo keskustelua ja Helsingin Sanomain kulttuuriosasto pyysi kommenttiani aiheesta "miksi Teemu Mäen 15 vuoden takainen teos (tai oikeammain sen kuuden sekunnin pituinen osa) aiheuttaa vieläkin niin voimakkaita reaktoita?"
Taiteilijalta itseltään sain tietää, että sekä hänet että hänen tyttärensä on uhattu tappaa ja lisäksi on uhattu nykytaiteen museon johtajan henkeä, koska museo on hankkinut teoksen kokoelmiinsa - tosin jo kymmenisen vuotta sitten. Kohun aiheutti - jälleen kerran - monesti palkittu ja kunnioitettu kirjailija Leena Krohn, joka ei vieläkään osaa katsoa Mäen teosta mistään muusta kuin eläinsuojelullisesta, tiukan moralistisesta näkökulmasta."

Halloo? Haluatteko tosiaan väittää, että minun vaatimaton ja henkilökohtainen protestini Kritiikin päivillä on syy tappouhkauksiin tai että suorastaan olisin toiminut agitaattorina? Eiköhän sylttytehdas ole toisaalla.

Eläinsuojelunäkökulmaa voi kyllä sikäli kutsua fundamentalistiseksi, että siinä kysymys on perusasiasta, ja varsin isosta: avuttoman elämän puolustamisesta ja kunnioittamisesta. Teidän ymmärryksenne ei ilmeisesti riitä sen käsittämiseen, että tässä asiassa on sen lisäksi kysymys myös suomalaisen taidepolitiikan suunnasta.

Teemu Mäki on pitänyt vuosien varrella usein esillä urheata kissantappoaan ja suorastaan tehnyt siitä taidefilosofisen doktriinin. Viimeksi Persona non grata-ohjelmassa viime talvena hän kertoi, kuinka olisi valmis tekemään saman uudelleen ja ettei lainkaan kadu tekoaan. Tämä ilmoitus oli tuorein syy minun protestiini Kritiikin päivillä.

Jos Helsingin Sanomat vetäisee pienestä eleestäni suuren uutisen ja jos sanoma leviää verkossa kulovalkeana myös eläinaktivistipiireihin, en voi auttaa asiaa.

Helsingin Sanomien vastineessa 28. 4. Teemu Mäki vähätteli rääkkäystään (olen ikäväkseni tutustunut eläinlääkärin lausuntoon v. 1989) ja esitteli "taidefilosofiaansa", joka on kaiken älyllisen ajattelun irvikuva. Monilla keskustelupalstoilla hän on siksi herättänyt suoranaista lynkkausmielialaa.

Auttaisiko asiaa, jos nyt juoksisin ympäri palstoja heristelemässä sormeani? On päivänselvää, että tuomitsen laittomat uhkaukset. Mutta eiköhän nyt ole muidenkin vuoro moralisoida, minähän olen jo nähtävästi teidän mielestänne tehnyt enemmänkin kuin oman osuuteni siinä suhteessa.



"Täällä Kaliforniassakin eläin- ja luonnonsuojeluaktivisit ovat saaneet paljon pahaa aikaa. He ovat menettäneet kasvonsa monien munaustensa takia."


Eivätköhän pahimmat ympäristötuhot ole sentään enimmäkseen muiden tahojen kuin ympäristöaktivistien saavutuksia? Tässä yhteydessä heidän munaustensa esittely on täysin epäasiallista.


"Taiteellekin käy huonosti, jos erilaiset ääriryhmät pääsevät määrittelemään, mikä on "oikeaa" taidetta. Intellektuelleilla, joihin Leena Krohn lukeutuu, on tässä erityisen suuri vastuu."


Tässä olen aivan samaa mieltä. Kiduttamisen määritteleminen oikeaksi taiteeksi on todella inhottava ääri-ilmiö. Siihen on osa taideyhteisöstä Suomessa syyllistynyt ostamalla kiduttamalla aikaansaadun videon taidemuseon kokoelmiin.


"Millaisia ovat ne "oikean" taiteen ystävät, jotka ovat valmiita tappaamaan taiteilijan , tämän lapsen ja jopa museon henkilökunnan jonkun teoksen tähden? Pelottaa ajatellakin. Ääriliikkeisiin liittyy usein henkisesti tasapainottomia yksilöitä, jotka ovat valmiita mihin tahansa. "


Tässäkin olen samaa mieltä. Pelottaa minuakin, on pelottanut jo 16 vuotta. Henkilöiltä, joka tappavat taiteen nimissä petoksella hankkimiaan eläimiä kiduttamalla ja jotka saavat seksuaalisen tyydytyksensä tällaisesta sadismista, voi odottaa melkein mitä tahansa. Kuka on seuraavana jonossa? Koira? Hevonen? Nainen? Lapsi? Vanhus? Mäkiläisen "taidefilosofian" ja hänen tukijoidensa näkemysten mukaan kaipa sellaisiakin videoita piäisi kutsua hyökkäyksiksi kapitalismia vastaan (AV-arkki) tai "suomalaisen provokaation helmiksi" (Kiasman näyttelyesitteestä).


"Millaista pitää olla hengenravinnon ja sanan, että se tyydyttää? Siistiä ja harmitonta jaaritusta? Samanlaista pitää olla taiteenkin?"

Minun taidefilosofiani tiivistyy yhteen minimiehtoon: taiteen ei pidä lisätä olentojen kärsimystä.


"Helsingin Sanomat kysyi minulta, onko aktivistien Kiasmaa ja Teemu Mäkeä vastaan suuntautuvassa hyökkäyksessä kyse ennakkoluuloista taiteilijoita kohtaan? En ehtinyt vastata, koska asia oli kuulemma jo paisunut suhteettomaksi ja lehti halusi lopettaa keskustelun. Vastaan tässä. En usko, että hyökkäyksellä oli mitään tekemistä taiteen kanssa. "


Aivan oikein. Ei ollutkaan, koska oli kysymys eläinrääkkäyksestä eikä taiteesta.


"Kysymys on äärimmäisestä defensiivisyydestä, jota fundamentalismi eri muodoissaan tuottaa. Pahoja uhkia nähdään kaikkialla ja kaikkea hyvää täytyy suojella kuvitelluilta uhkatekijöiltä. Juuri tämän saman asian takia fundamentalisti Bush muuten hyökkäsi Irakiin. "


1) Suurvaltion politiikka ei perustu moralismille vaan suurvaltion eduille.
2) Eikö ole pikkuhiukkasen ontuvaa rinnastaa henkilö, joka tuomitsee eläimen kidutuksen, Bushiin, joka hyökkää Irakiin?
"Ihmiset ylireagoivat ja aivan vääriin asioihion. Ei huolestuta esimerkiksi nälkää näkevistä lapsista vaan siitä, että kotieläimillä ei mene hyvin. "


Tekö sen määrittelette, mitkä ovat "aivan vääriä asioita"? Reaktio kidutukseen ei voi olla aivan väärä asia muiden kuin niiden mielestä, joilta on eettinen intuitio täydellisesti kateissa. On aina yhtä ällistyttävää havaita, että tällaisia ihmisiä on ns. sivistyneistönkin joukossa. Kun aikoinaan palautin Pro Finlandia-mitalin siksi, että samanlainen oli myönnetty myös Indonesian korruptoituneen hallituksen jäsenelle, minulta kysyttiin silloinkin, miksi en huolehdi Karjalan nälkäänäkevistä lapsista.

Mihin tahansa rikokseen tai epäkohtaan viittaakin, aina voidaan osoittaa vielä suurempia epäkohtia.

Leena Krohn


 

Leena Krohnin kotisivulle * blog: keskustelun anatomiaa * lehtileikkeitä * web-keskusteluja